Tanwen espanjanvesikoirat

Naru

Naru 15 kuukautta (kuva Terhi Kaitila)
Naru kesäkuussa 2015, ikä 15 kuukautta (kuva Terhi Kaitila)

Caraydan Piperrak “Naru”

espanjanvesikoira, narttu, syntynyt 16.2.2014

isä Caraydan Intensivo “Neo” (Beso Bocan Atrevimiento – Caraydan Charapita)
emä Piinaavan Fiini “Hurma” (Wild Tail’s Espectro – Chocolate La Perrera Flamenca)
kasvattaja Anna-Kaisa Leino, Caraydan
omistaja Terhi Kaitila

Naru Koiranet-jalostustietojärjestelmässä

Perustiedot

Lonkat A/A, lonkkaindeksi 112 (kesäkuu 2023)
Kyynärät 0/0
Selkä LTV0, VA0
Polvet 0/0
Silmät terveet 5/2015
Kilpirauhanen terve (T4, TSH) 5/2015 (myös TgAA), 5/2021, 4/2023
prcd-PRA vapaa
NAD vapaa
Diluutio kantaja
CDDY/IVDD kaksi kopiota
Pitkä häntä
Säkäkorkeus n. 40 cm
Steriloitu
Naru keväällä 2020 (kuva Terhi Kaitila)

Harrastukset ja tulokset

Naru agilitytreeneissä (kuva Ulla Virtanen)
Naru flyballin EM-kisaradalla elokuussa 2019
Naru rauniotreeneissä (kuva Terhi Kaitila)
Naru toko-treeneissä joulukuussa 2023 (kuva Terhi Kaitila)
Näyttelyistä 3 x sert (FI, DK), 1 x Cacib (DK), 1 x vet-sert, ROP, ROP-pentu, RYP-2 pentu
Agility medi-3
Flyball EM-2019 kultamitalisti divisioonasta 9
Raunioiden soveltuvuuskoe suoritettu (SPeKL)
Toko
Pelastusjälki
Nosework
Luonnetesti +93 pistettä, laukausvarma, hyväksytty

Narun kanssa on treenattu agilitya pienestä pitäen. Rauniotreenit aloitettiin Narun ollessa kaksivuotias ja flyball-alkeiskurssille mentiin vuotta myöhemmin. Jälkeä on harjoiteltu kursseilla ja omillamme, kuten myös noseworkia. Tokon puolitotinen treenaaminen puolestaan aloitettiin 9,5 vuoden iässä kesällä 2023.

Naru on hyvä kaikessa mitä tekee. Sillä on valtava palo työskentelyyn ja se motivoituu helposti jo pelkästä työstä ja palkkautuu niin ruualla kuin lelullakin – tai itseasiassa millä vaan, mitä voi repiä, ravistella tai jahdata. Narulla ei ole huonoja päiviä, se toimii aina. Narun keskittymiskyky on ollut pikkupennusta lähtien huippuluokkaa: kun se tekee töitä, sen fokus on sataprosenttisesti työssä. Sitten taas toisaalta kun työstä on tauko, se voi poistua kokonaan paikalta tekemään ihan mitä haluaa – esimerkiksi penkomaan treenikavereiden laukkuja kentän laidalle tai ryöstelemään raunioradan kahvipöydän antimia.

Näyttelyistä Naru sai kaksi sertiä Suomesta heti junioriluokasta ja kolmannen kaksivuotiaana Tanskasta. Isojen tyttöjen luokissa on käyty silloin tällöin yrittämässä valioivaa sertiä, mutta toistaiseksi se on jäänyt saamatta.

Sukutaulu

Caraydan Intensivo Beso Bocan Atrevimiento Zorrazo Oroso Alijares de Almudeyne
Zorrazo Milizza
Boisterous Diva Danzarin Pevikan Himppuhamppu
Boisterous Victoria Valido
Caraydan Charapita Zorrazo Quijote Alevin de el Polvorin
Zorrazo Mimosa
Zorrazo Jabarrella Cabo de Valdeperales
Aljaima de Almudeyne
Piinaavan Fiini Wild Tail’s Espectro Concurrido Soneto Bastinazo Danca Cotufa
Concurrido Zafiro
Chica Fehaer Masco Azko de Jelova
Salsa de la Tarde Gris
Chocolate La Perrera Flamenca Brindispor La Perrera Flamenca Zoquete La Perrera Flamenca
Trutog de Calathea
Albahaca La Perrera Flamenca Mokec de Ubrique
Atini del Marismeno

Narusta

Toiveet olivat korkealla, kun Narun syntymää ja kotiutumista odotin. Olin miettinyt perron hankintaa pitkään ja kun vihdoin aloitin keskustelut Narun kasvattajan Kaisin kanssa, tiesi tämä heti että tämä yhdistelmä olisi sellainen, johon voisi syntyä juuri minun näköinen pentu. Ja voi että minkälainen pentu sieltä tuli! Kaikki se mitä halusin ja vielä vähän päälle. Narun kasvaessa ja kehittyessä päällimmäinen ajatus oli, että onko tällaisia koiria oikeasti olemassa.

Harrastuskoirana Naru on minulle jotakuinkin täydellinen. Viettiä, vauhtia ja sitkeyttä riittää kaikkiin lajeihin vauhdikkaammista agilitysta tai flyballista nenäisempiin lajeihin kuten raunioetsintään ja jäljestykseen. Narun harrastuksista on kerrottu tarkemmin ylempänä.

Jokapäiväisessä elämässä Naru on ihana ja kamala. Se on hyvin vilkas, ehtiväinen ja kehtaavainen. Mitään ei voi kotona jättää pöydille Narun ulottuviin (ja se on muuten myös ulottuvainen!), koska kaikki syötävä tai muuten kiinnostava lähtee ennen pitkää sen matkaan. Vaikka se on suurimman osan ajasta kotona ihan rauhallisesti, sillä tavalla kun kotona nyt ollaan, vetää se yleensä kerran-pari päivässä äänekkäät matot rullalle -hepulit joko ruuan tai lenkin jälkeen, tai molempien. Ja se vahtiminen… Kotona ja mökillä Naru vahtihaukkuu kaikki näkemänsä, kuulemansa ja luulemansa ihmiset, koirat ja autot. Tämä on piirre, joka saa minut raivon partaalle joka päivä, ja johon en vaan ole keksinyt oikein mitään toimivaa reseptiä.

Sitten taas toisaalta, Naru on pääsääntöisesti äärimmäisen helposti hallittavissa, se haluaa aina miellyttää ja se antaa tehdä itselleen ihan mitä vaan. Se on avoin ja iloinen, pitää ihmisistä ja on pääsääntöisesti välinpitämätön toisia koiria kohtaan, kunhan ne eivät tunge iholle. Sen temperamenttisyys, ylitsepursuava elämänilo ja toimeliaisuus ajavat minut välillä hulluuteen, mutta osaisinko kuitenkaan rakastaa näin paljon koiraa, joka ei olisi yhtään raivostuttava? Naru on ainutlaatuinen, hyvässä ja pahassa.

Naru on yhden naisen koira. Se on kyllä ulospäinsuuntautunut ja viihtyy muiden kainalossakin, mutta vain jos sillä on varmuus, että minä olen tallella enkä ole aikeissa kadota minnekään. Naru on ottanut elämäntehtäväkseen minusta huolehtimisen eikä se päästä minua silmistään, jos vaan voi itse asiaan vaikuttaa. Tämän vuoksi sitä voi myös pitää huoletta vapaana. Se liikkuu koko ajan ja laajalla säteellä, seuraa hajuvanoja ja tarkistelee jälkiä ja läträä ojissa ja lätäköissä ja juoksee juoksemisen ilosta, mutta samalla se tietää koko ajan missä minä olen eikä poistu minun vaikutuspiiristäni hetkeksikään.

Olisin toivonut Narusta alkua omalle kasvatustyölleni, mutta valitettavasti ensimmäinen pennutusyritys johti keskenmenoon ja kohtutulehdukseen, joka jäi kiinni niin myöhään, että pikainen kohdunpoisto oli välttämättömyys.

Kevätfiiliksissä Kangasniemellä 2021 (kuva Terhi Kaitila)
Naru raunioiden soveltuvuuskokeen jälkeen (kuva Terhi Kaitila)