Tanwen espanjanvesikoirat

Kirpun matkassa sain olla mukana urosvalinnasta lähtien. Kasvattajallaan taisi olla aavistus, että aloin olla pentua vailla. Eräs syyskuinen aamupäivä pennut syntyivät, tekstiviestitse tuli tieto lähes jokaisen pulpautuksen jälkeen. Kävin katsomassa pentuja tiuhaan ja aika aikaisessa vaiheessa tykästyin juuri Kirppuun kahdesta nartusta. Tiedä sitten miten valintaan lopulta päädyttiin, mutta Kirppu se meille muutti keskellä synkintä syksyä marraskuussa 2008.

Toivoin Kirpusta itselleni agilityyn ensimmäistä minikoiraa ja sen siitä sain. Alkeiden opettelu aloitettiin Kirpun ollessa nelikuinen ja kisakentät se korkkasi heti puolitoistavuotiaana. Kirppu oli oikein mainio agilitykoira: taitava ja ketterä, erittäin nöyrä ohjattava sekä vauhdiltaan ihan kelpoinen. Parhaimpina aikoinaan se takoi nollaa tauluun tasaiseen tahtiin ja pystyi kilpailemaan hyvistä sijoituksista sekä valioitumisiin vaadittavista serteistä. Taukojen jälkeen kisakentille palaaminen oli kuitenkin aina tahmaista ja koiran huomio hajoili kaikkeen mitä näkyi ja kuului radalla tai sen ulkopuolella. Tupsutemppu oli termi, jolla kuvattiin sitä miten Kirppu saattoi kisaradalla kesken täyden vauhdin kurvata sivuun tarkistamaan vaikkapa kentän pinnassa pyörineen karvapallon. Oma agilitymotivaationi katoaminen osui juuri Kirpun parhaille vuosille, joten Kirppu ei koskaan päässyt täyttä potentiaaliaan näyttämään. Agilityvalion arvoon vaadittavat tulokset saatiin kuitenkin kasaan ennen eläköitymistä ja arvokisamenestystä tuli erityisesti joukkuepuolella, jossa Kirpun varmuus oli arvossaan.

Kirppu oli sijoituskoira ja teki kasvattajalleen yhden ihanan pennun keväällä 2012. Pentu syntyi ja kasvoi meillä ja siitä luopuminen oli tuskallinen työ. Ihanan perheen se kuitenkin sai ja ihana koira siitä kasvoi, juuri sellainen sekoitus isäänsä ja äitiään, mitä toivottiinkin. Valitettavasti nuoruusiän iho-ongelmat estivät jatkokäytön. Kirppu astutettiin vielä toisenkin kerran, mutta jäi tyhjäksi.

Syksyllä 2016 Kirppu muutti vanhempieni koiraksi. Vanhempani olivat tehneet vuotta aiemmin selväksi, että haluavat koiran myös Nestin jälkeen ja tulin siinä todenneeksi, että Waltterista en luovu joten Kirpun sitten saavat. Nestistä jouduimme luopumaan jo keväällä, mutta kesän vielä roikuin Kirpussa kiinni. Syksyllä se pääsi sitten ainoaksi koiraksi vanhempieni elämääni ilostuttamaan. Siihen työhön Kirppu olikin täydellinen. Sen kiltimpää tai helpompaa koiraa en voi kuvitella.

Kirppu eleli tervettä elämää noin 12-vuotiaaksi saakka. Silloin sillä diagnosoitiin kilpirauhasen vajaatoiminta ja sydämen sivuääni. Kilpirauhasarvot saatiin kuriin lääkityksellä, mutta sydämen sivuääni paheni nopeaan tahtiin ja Kirpun ollessa noin 13,5-vuotias jouduttiin aloittamaan lääkitys sydämen vajaatoimintaan. Samana keväänä Kirpulla havaittiin ensimmäinen epileptinen kohtaus, näitä tuli harvakseltaan kevään ja kesän aikana. Myös Kirpun vatsan jatkuva turvotus ja vatsaonteloon ilmeisesti kerääntynyt rasva herättivät huomiota keväisellä lääkärikäynnillä.

Kirpulla oli säännöllisen epäsäännöllistä vatsaoireilua kesän 2022 aikana. Syyskuussa tila heikkeni nopeasti ja Kirppu päätyi sairaalahoitoon epäillyn suolistotulehduksen vuoksi. Kirppu näyttikin pääsevän takaisin tolpilleen lyhyen hoitojakson ansiosta, mutta ilo jäi lyhytaikaiseksi. Noin vuorokausi kotiutumisen jälkeen oireet alkoivat hiipiä takaisin päälle ja Kirpun tila heikkeni nopeasti. Syyskuisena sunnuntaiaamuna eläinsairaalan päivystävä lääkäri tutki Kirpun ja arvioi tällä olevan muiden oireiden joukossa vatsakalvon tulehdus, verenmyrkytys ja vakava happivaje normaalisti toimivista keuhkoista ja sydämestä huolimatta. Ruoansulatuselimistö näytti lakanneen toimimasta. Löydösten johdosta päädyttiin päästämään Kirppu jatkamaan matkaa täältä meidän luota 11 päivää ennen 14-vuotissyntymäpäiväänsä.

Kirppu oli kiltti ja ihana, vaatimaton ja iloinen pieni koira. Siihen ihastuivat kaikki sen tavanneet, myös koiria vierastavat. Meidän pienenpieni pikku-Kirppu jätti paljon kokoaan suuremman aukon maailmaan ja sitä jäätiin kaipaamaan monessa kodissa.